Tavoitepäivittelyä

Taas on päässyt blogin kirjoittelu unohtumaan, mutta enköhän pikku hiljaa taas aktivoidu! Vuosi 2011 on ohi ja tällaiset tavoitteet meillä oli;

x Käydään näyttelyissä jaksamisen mukaan ja tavoitteena olisi ensimmäinen ERI (SA jääköön mahdottomiin tavoitteisiin). Tämä toteutui ja kaikki odotukset ylittyivät! Erinomainen saatiin heti vuoden ensimmäisestä näyttelystä Lahdesta, jonka tuomaroi Jaana Hartus. Maaliskuussa matkattiin ensimmäistä kertaa ulkomaille näyttelyyn josta kotiinviemisinä kaksi junnusertiä. Sen jälkeen pidettiin taukoa heinäkuuhun saakka, jolloin suunnattiin taas Viroon. 

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna oli vuorossa vuoden toinen näyttely Suomessa, ryhmänäyttely Porvoossa.   Jali yllätti saamalla erinomaisen, ensimmäisen SA:n ja sijoittumalla vielä paras uros -kehässä neljänneksi! Porvoon näyttely oli vasta alkua kesän näyttelyputkelle, sillä sen jälkeen käytiin vielä viidessä näyttelyssä. Kaikista Jali sai erinomaisen, lisäksi kahdesta SA:n ja varsinkin Irina Poletaevan mahtava arvostelu jäi erityisen hyvin mieleen. Yhteensä siis 11 näyttelyä, 11 erinomaista ja kolme sertin arvoista.

x Silmien, kyynärien ja lonkkien tutkituttaminen (ajankohta luultavasti Viron reissun jälkeen maaliskuussa). Toteutui heti tammikuun lopussa. Kävimme Tampereen Veterissä ja tulokset olivat: silmät terveet, kyynärät ja polvet 0/0 ja lonkat C/B. Lisäksi sydän tuli kuunneltua lokakuun alussa ja todettiin sekin terveeksi.

x Jos lonkat ovat kunnossa eikä mitään esteitä tule niin koitetaan päästä agilityn alkeisryhmään. Vaikka toinen lonkka tulikin C:nä takaisin, käytiin kuitenkin agilityn alkeiskurssi kesäloman aikana. Hauskaa oli vaikka Jalia tuntui kiinnostavankin kaikki muu kuin itse agility. :D 

x Luoksetulon hiominen, yritän pitää vapaana niin paljon kuin mahdollista. Tässä edistyttiin todella paljon! Nykyään korvat eivät ole päässä pelkkinä koristeina vaan niitä myös käytetään. Nyt Jali saa olla päivittäin vapaana ja melkein jokaisella lenkillä (riippuen tietenkin lenkkipaikasta), sillä kävelijöiden ja pyöräilijöiden ohitukset sujuvat hyvin vapaanakin.

x Koirien ohittaminen lenkillä kuntoon. Tuttuja koiria lukuunottamatta tämäkin kunnossa!

x Terveenä pysyminen, kunnon kohotusta, pyöräilyä, juoksua (ja uintia). Ihan terveenä Jali ei tietenkään pysynyt, kesällä olleen korva- ja hiivatulehduksen takia. Kuntoa tuli kohotettua metsässä rämpimällä ja pyöräilemällä, uimaan kun ei meistä kumpikaan suostu. :D

x Pidetään hauska vuosi koirakavereiden kera! Ja kyllä pidettiin, erityiskiitos Oonalle jonka kanssa tuli vietettyä eniten aikaa! Toivottavasti tänäkin vuonna.

Lyhyesti sanottuna kulunut vuosi oli ihan mahtava ja kaikki tavoitteet tuli suurinpiirtein saavutettua! Kävimme myös luonnetestissä Helsingissä vaikkei sitä listassa ollutkaan.

Tälle vuodelle ei ole tullut kummemmin tavoitteita mietittyä, mutta jonkinlaisia tuli mieleen;

x Pari näyttelyä (ainoa varma Lahden ryhmänäyttely parin viikon päästä) ja jos edes yksi erinomainen tulee niin olen tyytyväinen! SA saa jäädä taas mahdottomiin tavoitteisiin.

x Silmätarkastus jossain vaiheessa?

x Luoksetulon ja ohituksien harjoittelua, vapaanapito aina kun mahdollista.

x Terveenä pysyminen ja paljon touhuamista koirakavereiden kanssa.

Eipä muuta tällä kertaa, uusi merkintä tulee toivottavasti sitten Lahden näyttelyn jälkeen! Loppuun vielä muutama kuva, uuden objektiivin testailua.

Luonnetesti Helsingissä

Eilen tiemme kävi kauan odotettuun luonnetestiin! Matkattiin Jalin kanssa jo perjantaina Oonalle, loppuilta kului pitsaa tehdessä ja elokuvia katsoen. Lauantaina oli melko hyvä ilma eli aamulenkillä suunnattiin läheiseen metsään shelttikolmikon kanssa ja saatiin Jalista vihdoin jonkinlainen 2v poseeraus. Jalia koko kuvaustouhu kiinnosti taas niin paljon...

Sunnuntaiaamuna herätys oli jo kuudelta ja seitsemältä oltiinkin kävelemässä kohti juna-asemaa. Perillä oltiin sitten ihan jäässä, kun lämpöasteita taisi olla vain kaksi... Onneksi pian päästiin junaan lämmittelemään ja matkakin meni hyvin vaikka Jalia meinasi vähän alkaa suututtamaan kun ei ollut mitään toimintaa. Sitten olikin Jalin ensimmäisen metrokyydin aika, hienosti matka meni Oonan sylissä maisemia katsellen eikä poika ollut moksiskaan! Kun päästiin Siilitielle niin otin vähän kuvia Iitasta ja Jalista kun oli luppoaikaa ja löytyi mahtava kuvauspaikka. Tässäpä sitten kolme parasta kuvaa.

Testipaikalla Oona kävi ilmoittamassa molemmat koirat ja itse jäin koiravahdiksi kauemmaksi, koiria kun ei saanut viedä testialueelle. Siinä sitten odoteltiin ulkona omia vuorojamme, testi kun oli parhaimmillaan noin 1½ tuntia myöhässä. Onneksi aika kuitenkin kului nopeasti kun käytiin vuorotellen katsomassa toisten koirakkojen suorituksia. Vihdoin noin 11 aikaan oli Jalin vuoro! Ensin oli luoksepäästävyyden vuoro, Jalia ei kiinnostanut vieras ihminen ollenkaan eikä siis halunnut tehdä sen lähempää tuttavuutta. Jälkeenpäin tuomari sanoikin että Jali valitsee itse ketä haluaa mennä katsomaan ja testin jälkeen Jali olikin ihan parhaat kaverit toisen tuomarin kanssa.

Luoksepäästävyyden jälkeen oli leikityksen aika, jonka ajattelin menevän kuin vettä vaan mutta tällä kertaa meidän bravuuri menikin päin puuta. :D Jali, aina-valmis-leikkimään, ei tällä kertaa syttynyt puupalikasta tai vetonarusta liki ollenkaan, vähän suostui palikan kanssa leikkimään mutta siihen se jäikin. Olisi ehkä pitänyt ottaa joku oma vinkulelu mukaan mutta ei tullut mieleen. 

Leikityksen karvaan tappion jälkeen suunnattiin uuteen nousuun, eli pelottavaa kelkkaa katsomaan. Ensin Jali murisi ja haukkui lähemmäksi tulevalle kelkalle, sitten perääntyi vähän ja jatkoi haukkumista. Tämän jälkeen vaihdoin paikkaa ihan kelkan viereen ja Jali tulikin katsomaan kelkkaa ihan oma-aloitteisesti! Siitä Jali sai paljon kehuja eikä kelkka ollut enää yhtään pelottava juttu.

Kelkan jälkeen testattiin Jalin puolustushalua, eli käveltiin normaalisti eteenpäin ja nurkan takaa tuli toinen tuomareista oksa kädessä uhkaavasti meitä kohti. Tässä Jali oli todella hienosti, pysyi koko ajan sivullani ja muistaakseni myös murisi/haukkui tuomarille. Kun tuomari laski oksan kädestään ja otti Jalin hihnan itselleen niin Jali ei pelännyt tuomaria ollenkaan vaan antoi kiltisti rapsuttaa itseään ja tuli niin iloisesti luokseni kun kutsuin vähän matkan päästä. :D

Sitten oli haalarin ja tynnyrin vuoro. Haalarin noustessa Jali tietenkin pelästyi, mutta palautui hyvin tilanteesta vaikka uudestaan sitä ohittaessa vähän väistikin. Tynnyri oli todella pelottava myös, samanlainen reaktio kuin haalarinkin kanssa, mutta uudestaan sen ohi mentäessä ei enää huomannut koko tynnyriä vaan olisi  mielellään mennyt haistelemaan vieressä olevia puskia. Tuomarikin vaan totesi että ''eihän se edes huomaa koko tynnyriä!''.

Tämän osion jälkeen siirryttiin pimeään huoneeseen. Jätin Jalin tuomarille talon ulkopuolelle ja menin itse istumaan huoneen perällä olevalle tuolille. Hetken päästä toinen tuomareista päästi Jalin huoneeseen ja poika suuntasikin heti sohvan päällä olleen tietokoneen näytön päälle tähystämään! :D Meinasi vielä sängyllekin hypätä mutta sitten tuli häntä heiluen luokseni. Olin todella ylpeä Jalista, poika ei osoittanut yhtään pelon merkkejä huoneessa vaan toimi reippaasti myös pimeässä eikä tarvinnut etsimisessä minkäänlaisia apuja! Tästä Jali sai paljon kehuja myös tuomareilta, poikaa kehuttiin muun muassa rohkeaksi ja todella reippaaksi.

Pimeän huoneen jälkeen vuorossa oli seinäkoe, eli jätin Jalin yksin seinällä olleeseen ketjuun kiinni ja menin pois Jalin näkyvistä. Hetken päästä tuomari lähestyi Jalia oksa kädessä, en kuullut minkäänlaista ääntä Jalin suunnalta ja pian sainkin mennä jo Jalin luokse. Tuomari sanoi että Jali oli vain katsellut, mutta loppua kohden oli alkanut vähän murisemaan. Aika laimea reaktio siis. :D

Viimeisenä oli laukauspelottomuuden vuoro. Käveltiin ensin vähän matkaa eteenpäin, kunnes tuomari käski palata takaisin ja tuli ensimmäinen laukaus, ei minkäänlaista reaktiota Jalin suunnalta. Sitten jatkettiin vielä vähän eteenpäin, pysähdyttiin ja tuli toinen laukaus. Jali ei reagoinut mitenkään toiseenkaan laukaukseen joten testi oli paketissa ja tulokset olivat tällaiset:

I Toimintakyky: +1 Kohtuullinen

II Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

III Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty

IV Taistelutahto: -1 Pieni

V Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton

VI Temperamentti: +3 Vilkas

VII Kovuus: +1 Hieman pehmeä

VIII Luoksepäästävyys: +2b Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen

Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

eli loppupisteet olivat +127 ja laukausvarma! En voisi olla tyytyväisempi Jalin käytökseen. Testin jälkeen oli vuorossa lisää odottelua ja kun Iitan testi oli päättynyt niin käveltiin äkkiä takaisin metroasemalle, sieltä metrolla samaa matkaa juna-asemalle ja vielä Mäntsälään. Paluumatkalla koirat olivatkin ihan väsyneitä kumpikin, Jali makasi raatona penkin alla koko matkan. Tunti oltiin vielä Oonalla ennen kun meidän juna lähti kotiinpäin. Kiitos Oonalle luonnetestiseurasta ja koko viikonlopusta! 

Ensi viikolla pitäisi matkustaa takaisin Oonalle sillä keskiviikkona on vuorossa sydänkuuntelu. Siitä enemmän sitten ensi viikon aikana, loppuun vielä kuva tiedostojen kätköistä.

Näyttelyvuosi pulkassa

21.8 pyörähdettiin Heinolan kaikkien rotujen näyttelyssä. Tuomarina oli Pirjo Aaltonen ja nuoria uroksia oli paikalla neljä kappaletta. Jali käyttäytyi tosi hyvin, pöydälläkin seisoi taas kuin tatti ja liikkeet menivät hyvin. Saatiin siis erinomainen ja sijoituttiin kolmanneksi tällaisella arvostelulla:

Tuomari Pirjo Aaltonen, Suomi - Mittasuhteiltaan tyypillinen, sopivaluustoinen uros. Kauniit pään linjat. Hyvin taittuvat korvat. Tyypillinen ilme. Voisi olla paremmin kulmautunut edestä. Hyvä runko. Hyvin kannettu häntä. Hyvä askelpituus. Hieman kapeat takaliikkeet.

Kehässä pyörähtämisen jälkeen pistettiin kamat kasaan, otettiin seisotuskuva Jalista ja suunnattiin kojujen kautta takaisin Oonalle. Jali sai vihreän pupupehmon ja löysin uuden namipussin vihdoin! Vielä ihan samanlaisen kuin edeltäjänsä. :D

27.8 oli Tervakosken kansainvälisen näyttelyn vuoro. Näyttelypäivänä oli todella hyvä ilma, ja saatiin kevythäkille hyvä paikka näyttelytelttojen varjosta. Tuomarina oli tsekkiläinen Jaroslava Ovesna, joka ei tietääkseni ollut ennen tuomaroinut shelttejä. Nuoria uroksia oli tällä kertaa kolme kappaletta ja kaikki saivat erinomaiset, Jali ollen kilpailuluokan kolmas. Tällaisen arvostelun Jali sai tällä kertaa:

Tuomari Jaroslava Ovesna, Tsekki - 22 kuukautta. Oikea koko. Erittäin hyvä pään muoto. Erinomaiset korvat. Hyvä ylälinja. Erittäin hyvä rintakehä. Kulmaukset edessä voisivat olla enemmän pronaunce (?). Erittäin kapea takaliike. Erittäin hyvä turkinlaatu.

Kojuista ei tällä kertaa löytynyt mitään, paitsi Showlinkin ständiltä tuli ostettua SA -ruusuke kun Valkeakoskelta SA:sta ei ruusuketta saanut. Taas yritettiin ottaa seisotuskuva, mutta Jalia ei kiinnostanut kyseinen touhu ollenkaan. Vieressä menneet koirat olivat paljon mielenkiintoisempia joten nyt tuli vähän erilaisempi posekuva..

3.9, eli eilen oli tämän vuoden vika näyttely Vantaalla! Näyttelypaikka oli mielestäni todella hyvä, ennen kehän alkua käytiin Jalin kanssa ihmettelemässä laitumella olleita hevosia ja sorsiakin käytiin ruokkimassa. Hevoset oli Jalin mielestä tosi pelottavia ja sorsista ei välittänyt yhtään.
Nuoria uroksia oli taas kolme ja tuomarina oli Cristian Stavarache Romaniasta joka jakoi kaikkea väliltä T-ERI. Jali oli taas hieno poika, käyttäytyi ihan mahtavasti! Kaikki kolme nuorta urosta saivat erinomaisen, Jali sijoittui toiseksi ja sai vielä SA:n! Tähän oli hyvä lopettaa näyttelyt tältä erää. Paras uros -luokassa päästiin kisaamaan varasertistä kahden junnu-uroksen kanssa, ja se menikin ihan nenän edestä ensimmäiseksi tulleelle junnulle. Tyytyväinen sai kuitenkin olla tulokseen ja Jalin käytökseen. Arvostelu:

Tuomari Cristian Stavarache, Romania - Erinomainen koko. Saksipurenta. Hyvät pään mittasuhteet. Hieman pyöreät silmät, hyvä väri. Erinomainen selkälinja. Keskikokoinen luusto jaloissa. Hyvin kulmautunut. Hyvä liike ja luonne.

Kehän jälkeen käytiin ottamassa Jalista kaverikuva turistina olleen Taikan kanssa ja myös palkintopose tuli otettua. Sitten oli vuorossa pakollinen kojujen kierto ja Jali sai hienon viiden euron solkipannan! Iita sai samanlaisen joten nyt parhaat kaverukset ovat ihan samiksia. :)

Tämän vuoden näyttelyt ovat nyt käytynä ja Jali keräsikin yhteensä kolme SA:ta, seitsemän ERIä ja Virosta neljä ERIä ja kaksi junnusertiä. Superhieno poika! Nyt jäädään tauolle kehittymään ja kasvattamaan turkkia ja tammikuussa ehkä mennään käymään Lahden ryhmänäyttelyssä jos turkki on siinä kunnossa että sillä kehtaa avoimen luokan korkata. 

Päästiin 9.10 pidettävään luonnetestiinkin, jonne mennään edustamaan kera Oonan ja Iitan. Yritetään videoida kummankin testit jos vaan pystytään. Loppuun vielä jotain sekalaisia kuvia!

2x erinomainen

Taas kaksi viikonloppua näyttelyitä takana! Ensimmäisenä suunnattiin Salon ryhmänäyttelyyn sunnuntaina 7.8. Matkaan pitikin lähteä jo aikaisin aamulla sillä meiltä näyttelypaikalle ajoi melki kaksi tuntia.
Paikalle oli ilmoitettu paljon shelttejä ja nuoria uroksia oli kolme kappaletta. Tuomarina ollut Andrzej Stepinski ei pitänyt kiirettä arvostelussaan, ja shelttikehä alkoikin noin puoli tuntia myöhässä. Kehässä Jali käyttäytyi ihan hyvin, vaikka oli taas vähän varautunut pöydällä mutta ei niin paljoa kuin Porvoossa, eli taisi siitä pöytäepisodista kuitenkin jonkinlainen ''trauma'' jäädä. Jali sai kuitenkin erinomaisen ja oli luokan kolmas tällaisella arvostelulla:

Tuomari Andrzej Stepinski, Puola - Melko pieni, erittäin hyvät mittasuhteet. Hyvät kulmaukset molemmissa päissä. Ylälinja nousee hieman lantion kohdalta. Hyvänmuotoinen pää. Silmät ovat hieman liikaa ''auki''. Liikkuu hyvin sivulta mutta tarvitsee lisää voimaa taakse.
NUO-ERI NUK3

Oona ja Jali kehässä

Valkeakosken kaikkien rotujen näyttelyyn valmistauduttiin jo hyvissä ajoin. Harjoiteltiin Jalin kanssa pitkin viikkoa pöydällä olemista ja kyllähän se alkoi sujumaan hyvien namien kanssa. Sain myös muutaman ihmisen tutkimaan Jalin pöydällä ja poika oli silloin oikein mallikkaasti eikä välittänyt yhtään! Oona tuli meille lauantai-iltana ja oli todella hyvä ilma joten lähdettiin ulkoiluttamaan kameraa (ja tietenkin Jalia) metsään. Illalla vielä pestiin Jalin tassut ja kaulus ja pistettiin kamat kasaan aamua varten. Tässä vielä pari kuvaa metsäreissulta.

Näyttelypaikalle Kerhomajan kentälle lähdettiin ajamaan puoli yhdeksältä. Saatiin hyvä paikka kevythäkille kehän laidalta ja kyllä siellä tuttujakin sheltti-ihmisiä oli paljon. Tuli nähtyä myös pitkästä aikaa Jalin isä Scott! Tuomarina oli Irina Poletaeva eikä odotukset olleet kovin korkealla, sillä olin lukenut että kyseessä on tiukka tuomari. Myös Jalin pöytäkäyttäytyminen jännitti etukäteen todella paljon, että oliko harjoittelu tuottanut yhtään tulosta.

Junnu-urosten alettua tuomarin tiukka linja piti paikkansa, Irina oli selvästi todella tarkka liikkeistä ja oikeasta hännänkannosta, jos nämä asiat eivät olleet kunnossa niin laatuarvosana laski. Hampaat katsoi myös tarkasti ja niistä tuli myös maininta arvosteluun. Junnuja oli neljä ja arvosanat jakautuivat seuraavasti: 1x ERI (ei SA), 2x EH ja 1x H. Sitten olikin vuorossa nuokut joita oli kaksi kappaletta. Ensimmäisenä esiintyi Jali ja meinasin kuolla jännitykseen kehän laidalla. Pöydällä Jali esiintyikin ihan mahtavasti! Seisoi kuin tatti paikallaan eikä välittänyt yhtään tuomarin tutkimisesta, liikkeetkin meni ihan nappiin ja loppuseisotus. Kehäsihteeri antoikin punaisen nauhan eli erinomaisen! Toisen uroksen arvostelun jälkeen oli kilpailuluokan aika ja Jali oli kakkonen mutta kummatkin sai SA:t! Irina vielä erikseen mainitsi että Jali saisi olla vähän maskuliinisempi. Paras uros -luokassakin tehtiin nopea käännös ja Irinalta tuli tällainen arvostelu:

Tuomari Irina Poletaeva, Suomi - Oikea tyyppi. Erinomainen koko ja mittasuhteet. Erinomainen luusto. Tyypillinen pää ja ilme. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Voisi olla parempi lantio. Oikeanlainen rintakehä. Oikeat kulmaukset ja sivuliike. Liikkuu hieman ahtaasti takaa. Ihastuttava luonne ja turkki.
NUO-ERI NUK2 SA

Erittäin tyytyväinen olen arvosteluun ja vielä tyytyväisempi Jalin kehäkäytökseen. Lauantaina mennään vuorostaan Oonalle Mäntsälään ja sunnuntaina suuntana Heinolan kaikkien rotujen näyttely. 

Mistä tietää, että Oona on meillä? Kuvien valtavasta määrästä tietysti! Oona saapui meille eilenillalla ja käytiin tietenkin heti kuvaamassa Jalia, saatiin pari uutta seisotuskuvaakin otettua. Nyt ainakin huomaa että karvanlähtö on loppunut ja karva alkaa pikku hiljaa kasvamaan takaisin. Onneksi, onhan Jali ollut kaljuna jo monta kuukautta.

Tänään käytiin Oonan kanssa Ideaparkissa ja Jali sai sieltä uuden pannan (taas..), tällä kertaa tällaisen! Kyllä pojan kelpaa jälleen ;D Sitten lähdettiinkin kahden tunnin metsälenkille, ja osa kuvista siellä otettuja.
Huomenna vuorossa kehäkettuilua Salossa, jos edes löydetään näyttelypaikalle. :D Onneksi on luvattu hyvää ilmaa ettei sateessa tarvitse kärvistellä.

Porvoon ryhmänäyttely 30.7

Tänään suunnattiin Porvoon ryhmänäyttelyyn Oonan, ja tietenkin Jalin kanssa. Herättiin jo kahdeksalta mutta oli ainakin aikaa valmistautua lähtöön. 11 aikaan oltiin näyttelypaikalla jousiampujien ruohokentällä ja porukkaa olikin ihan mukavasti paikalla. Kasvattajaakin nähtiin piiiitkästä aikaa, Jalikin oli niin ilonen! :)
Shelttejä oli ilmoitettu 24 kappaletta, ja kehä alkoi vähän 12 jälkeen. Ennen kehäänmenoa kävin Jalin kanssa vähän lämmittelemässä ja loppuaika kului turkin kunnostamisessa.

Kehässä Jali käyttäytyi tosi hyvin alun pientä pöytäepisodia lukuunottamatta. Aluksi siis tutkimaan tullut tuomari oli mukamas tosi pelottava, mutta sitten hetken päästä poika seisoikin kiltisti paikallaan. Liikkeet meni myös todella hyvin ja kehäsihteeri ojensi Oonalle punaisen nauhan ja vaaleanpunaisen ruusukkeen! Vieläkin olen ihan shokissa, sillä meillä oli täksi vuodeksi tavoitteena ''vain'' ERI ja mahdottomana tavoitteena SA, ja nyt on kaikki näyttelytavoitteet saavutettu kertaheitolla ja oli vasta toinen näyttely Suomessa tänä vuonna! Jali osaa näköjään yllättää aina välillä. :D Paras uros -luokassakin sijoituttiin vielä neljänsiksi. Palkaksi hienosta kehäkäyttäytymisestä Jali sai vähän herkkuja. Tällainen arvostelu tuli tällä kertaa:

Tuomari Dina Korna, Viro - Hyvä tyyppi, oikea koko, hyvä ylälinja, hyvin kehittynyt rintakehä, riittävästi kulmautunut edestä ja takaa, hyvä pää ja ilme, hyvä turkki ja liikkeet, kaipaa hieman lisää itsevarmuutta.

NUO-ERI NUK1 SA PU4

Eilen ja tänään koirat ovat päässeet herkuttelemaan naudan rustoilla! Rouskutus vaan kävi kun kolmikko söi kukin omaa palaansa. Kotona Jalia odottaakin kilo broilerin siipiä, siinä pojalle tekemistä hetkeksi että saa ne syötyä. Tilattiin Oonan kanssa puoliksi Kennelrehulta 5kg rustoa ja lisäksi vielä merilevää ja naudan kieltä niin riittää koirille pitkäksi aikaa. Viikon päästä kutsuu Salon ryhmänäyttely, johon on ilmoitettu 56 shelttiä. Toivottavasti Jalin hieno kehäkäyttäytyminen jatkuu samalla mallilla! :) Loppuun vielä muutama kuva.

Jali syö rustopalaa & kaverikuva Iitan kanssa

Tallinnan reissu osa II

Toinen reissu Tallinnaan on jälleen ohi, ja Jali se osaa aina yllättää. Meillä oli perjantaina herätys jo viiden jälkeen ja kohti Mäntsälää lähdettiin puoli seitsemältä. Mäntsälässä Jali ehti vähän moikata Iiristä ja Iitaa ennen kuin jatkettiin matkaa Helsingin Länsiterminaaliin. Laiva oli loppuunmyyty ja kyllä sitä väkeä riittikin niin laivassa kuin Tallinnassakin. Jali oli kuitenkin tosi hienosti laivassa, matka meni melkein kokonaan nukkuessa. Hotellihuone saatiin vasta kahdelta, joten käytiin kävelemässä hotellin lähistöllä ja huoneiden saannin jälkeen lähdettiin kuvaan Jalia kun oli hyvä ilma. Samaan aikaan satamassa olikin meripäivät, joten väkeä kyllä riitti koko viikonlopun ajan ihan kiitettävästi! Käytiin sielläkin kojuja katselemassa mutta eipä siellä oikein mitään ollut.
Illalla oli vuorossa Jalin pesu kun viimeksi maaliskuussa tuli poika pestyä. Karvaa lähti edelleen kuivauksen yhteydessä, no ehkä se karvanlähtö joskus lakkaa. :D Sitä odotellessa. Tuli myös vähän harjoteltua ravia ja seisomista hotellin käytävällä, kyllä hieroja teki tehtävänsä sillä askel on selvästi pidentynyt!

Lauantai-aamuna suunnattiin kohti Viimsin stadionia. Shelttejä oli ilmoitettu 15 kappaletta ja nuorissa uroksissa oli Jalin lisäksi yksi soopeliuros. Paikanpäällä näyttelysää oli oikein hyvä; hieman pilvistä ja kosteaa mutta kuitenkin lämmin. Ennen kehäänmenoa kävin lämmittelemässä Jalin kanssa stadionin juoksusuoralla ja sen kunnosta huomasi ettei ole ollut moneen vuoteen käytössä, ruoho oli melkein kaikissa kehissä todella pitkää, juoksusuoran päällyste irtoillut ja paikoittain oli todella paljon lasinsiruja.
Kehässä Jali käyttäytyi todella hyvin, liikkeet kuitenkin menivät hieman pipariksi pitkän ruohon takia. Jalppa sai erinomaisen ja sijoittui kakkoseksi! Arvostelu oli venäjäksi mutta saan sen luultavasti pian suomennettua.

Tuomari Nikolina Davidovska, Bulgaria - Erinomainen rotutyyppi. Erinomainen pää. Karvanlähtö. Oikea purenta. Erinomainen etuosa. Erittäin hyvät takakulmaukset. Liikkuu hyvin mutta takapotkussa saisi olla enemmän voimaa.

NUO-ERI NUK2

Sunnuntaina sheltit alkoivat 11.48, joten lähdettiin hieman myöhemmin tällä kertaa liikkeelle. Tällä kertaa kehässä oli lyhyt ruoho (onneksi!) ja Jalikin pystyi liikkumaan paremmin. Suureksi yllätykseksi Jali voitti toisen nuokku-uroksen ja sijoittui paras uros kehässä vielä neljänneksi! Kehäkuvaa en tällä kertaa saanut otettua kun tuli niin jännitettyä kehän laidalla. On Jali vaan niin hieno mies. :)

Tuomari Augustin Ionescu, Romania - Hyvä tyyppi. Oikeanlainen pää, hyväasentoiset korvat. Oikeanlainen kaula, hyvä ylälinja. Kohtalaisesti kulmautunut. Hyvä luonne ja liikkeet. NUO-ERI NUK1 PU4

Kehän jälkeen oli kojujen tutkimisen aika ja tuli Jalille pari juttua ostettuakin! Ensin löysin kuvassa olevan valkoisen pyöröpannan joka oli pakko saada (vaikka Jalille onkin tulossa samanlainen vihreänä terrieri.netistä..)! Ja toinen on kultainen snake, sekin oli pakko ostaa kun oli niin edullinen ja hieno. Jali pääsee hienostelemaan Porvoon näyttelyyn. :D Ehkä nyt voisi pitää hieman taukoa pantojen ostamisesta...

Sunnuntaina laiva lähti puoli kuudelta, ja mentiinkin laivan kannelle seuraamaan laivan lähtöä. Jali oli ihan innoissaan ympärillä lentävistä lokeista. Kannella oli tosi lämmin ja sain napattua hyvän kuvankin pojasta nautiskelemassa. :) Loppumatka oltiin sisätiloissa istuskelemassa, ja Jali taas nukkui melkein koko matkan. Laiva oli jälleen ihan täynnä, mutta on se vaan hieno huomata kuinka Jali ei jännitä yhtään kun laivasta käveltiin pois vaikka ihmisiä oli joka puolella ja kuului paljon erilaisia ääniä! Matkanteko sujuikin ihan mahtavasti pojan kanssa molemmissa suunnissa. Kiitos taas Oonalle matkaseurasta, ja pian suunnataan siis Porvoon näyttelyyn katsomaan mitä virolainen Dina Korna sanoo Jalista.